Neulat peitetikkikoneeseen

Peitetikkikoneet eli peittarit ovat välillä todella ronkeleita niin neulojen kuin lankojenkin suhteen. Joskus saman merkin eri yksilöiden välilläkin on eroa. Yleensä on hyvän peittarin merkki, että se toimii myös muilla kuin ELx705-neuloilla, käytännössä siis järjestelmän 130/705H yleisneuloilla tai pallokärkisillä neuloilla. Noita ELx705-neuloja kannattaa kuitenkin kokeilla ensimmäisenä, mikäli oma peittari ei säädöistä huolimatta (muista mm. paininjalan puristuksen säätö) suostu tekemään kunnon tikkiä. Yleensähän ongelmana ovat silloin hyppytikit. ELx705-neuloissa on toinen lankaura, joka sujuvoittaa langan kulkemista. Neula muodostaa hyvin lenkin, josta sieppari mahtuu osumaan. Nämä neulat ikään kuin antavat enemmän anteeksi koneen säätöjen epätarkkuutta.

Koska muuten viimeksi käytit peittarisi huollossa? Jos säädöt vähän kerrassaan liukuvat paikoiltaan, ei kone oikein voikaan tehdä kunnon jälkeä.

Tein peitetikkikoneidenkin neuloista valintakaavion, vaikka oikeastaan se on enemmän tiivistelmä tietoa, jonka varassa kokeilla, mikä ratkaisu omalle koneelle on paras.

Kaavio on tuttuun tapaan ladattavissa myös Google Drivesta pdf-muodossa:
https://drive.google.com/open?id=1NhGjX1i57Wyqjs9t7YX2mH-hOkIYRSDb

Neulan paksuus eli koko

Neulan paksuus mitataan sen varresta, syvennyksen ja kannan välissä olevasta tasaisesta osasta. Tämän paksuuden ilmoittamiseen on kaksi yleistä tapaa, eurooppalainen ja amerikkalainen. Tarkalleen ottaen neulan paksuus valitaan käytettävän langan mukaan, mutta koska kotiompelijan langat ovat lähes aina samanpaksuisia, voi neulan paksuuden valita ommeltavan kankaan mukaan. Nyrkkisääntönä on, että mitä paksumpi kangas, sitä paksumpi neula.

Neulojen paksuus ilmoitetaan yhdellä tai kahdella luvulla, esim. 80 (eurooppalainen luokittelu) tai 90/14 (eurooppalainen luokittelu/amerikkalainen luokittelu.) Normaalissa ompelussa tarvittavat neulat ovat yleensä väliltä 70-100, yleisimmät 80 ja 90.


Nämä eurooppalaisen luokittelun (Number Metric NM) numerot kuvaavat neulan varren halkaisijaa millimetrin sadasosina. Numero 100 tarkoittaa siis neulaa, jonka paksuus neulansilmän ja kannan puolivälistä on yhden millimetrin. Suuret neulavalmistajat valmistavat neuloja kokojen 55-130 välillä, mutta tietenkään kaikkia neulatyyppejä ei ole saatavilla kaiken kokoisina.

Eurooppalainen luokittelu on otettu standardiksi vuonna 1942. Sen rinnalla käytetään edelleen myös amerikkalaista, alunperin Singerin käyttöönottamaa luokittelua, jossa neulat on numeroitu ohuemmasta paksumpaan niin, että esimerkiksi numero 12 vastaa eurooppalaisen luokittelun kokoa 80 ja numero 14 kokoa 90. Vuosikymmenien mittaan käytössä on ollut lukemattomia eri luokitteluja, mutta nykyisin vain nämä kaksi ovat yleisesti käytössä.



Allaolevassa taulukossa vasen sarake on eurooppalainen ja keskimmäinen amerikkalainen merkintätapa. Oikealla esimerkkejä erilaisista kankaista. Huomaa, että tässä on vain kokoja, eri kankaat tarvitsevat eri tyyppiset neulat.

Useimmat neulavalmistajat ilmoittavat neulapakkauksissaan koon kummallakin tavalla ja erottavat ne vinoviivalla. Lukujen järjestyksellä ei siis ole merkitystä, 90/14 ja 14/90 ovat siis sama asia.

Kotiompelija harvoin tarvitsee kokoa 70 ohuempaa tai kokoa 100 paksumpaa neulaa. Yleensä kotiompelukoneet on myös säädetty niin, että kokoa 100 (tai edes 90) paksumpaa neulaa ei pysty käyttämään, vaan se osuu puolakote
lon rakenteisiin.

Testi sopivan paksuisen neulan valitsemiseksi

Neulan paksuus määrittelee myös neulansilmän koon (poikkeuksena neulat, joissa neulansilmä on erityisen suuri, esim. topstitch), yleensä neulansilmän leveys on noin 40% neulan leveydestä. Mikäli käytetään tavanomaista ompelulankaa paksumpaa lankaa, tarvitaan myös paksumpi neula.

Riittävän neulakoon testata seuraavalla testillä:
Pujota neula lankaan. Ota lanka käsiesi väliin noin 40 cm matkalta niin, että neula on lähempänä toista kättä ja lanka vaakasuorassa. Nosta ylös sitä kättä, jonka lähellä neula on, niin että lanka on noin 45 asteen kulmassa vaakatasoon nähden. Jos neula liikkuu hitaasti langassa, se on sopivan paksuinen. Jos neula humahtaa alas nopeasti, se on liian suuri lankaan verrattuna. Vastaavasti jos neula ei liiku lainkaan, neulan silmä on liian ahdas eli neula liian ohut kyseiselle langalle.

Paksumpi tai ohuempi neula?

Kotiompelijankin kannattaa testata neulan koon vaikutusta, jos ommellessa törmää ongelmiin. Hyppytikkejä syntyy helpommin aivan ohuella neulalla, jonka muodostama lankalenkkikin on pienempi. Eli hyppytikkien välttämiseen kannattaa kokeilla yhtä pykälää paksumpaa neulaa.

Samoin paksumpaa neulaa voi kokeilla, jos ommellessa tikki näyttää jäävän löysälle kummaltakin puolelta materiaalia. Toisaalta, jos saumaan muodostuu kumpuja tai kangas rikkoontuu tai siihen tulee näkyviä neulanreikiä, kannattaa vaihtaa pykälää pienempi neula.

Erikoisneulat

Pallokärki- ja yleisneulojen lisäksi melko usein käytettäviä neulatyyppejä ovat microtex-neulat ja farkkuneulat. Erilaisiin erikoisompeluihin on tarjolla tarkalleen tietyn tehtävän suorittamiseen suunniteltuja neuloja. Microtex-neuloja lukuunottamatta kaikki tässä kappaleessa kuvaillut neulat on tarkoitettu vain ompelukoneisiin. Microtex voi toimia myös saumurissa ja peittarissa tiettyjen materiaalien ompelussa. 

Microtex

Microtex-neula (130/705H-M tai 130/705H-SPI) saattaa ratkaista muutamia ompelun ongelmakohtia, joten siihen kannattaa tutustua. Microtex-neulan kärki on kapea ja terävä, se lävistää tarkasti tiiviinkin kankaan ja vähentää näin hyppytikkien muodostumista. Tästä on hyötyä mm. ommeltaessa PUL- tai muita kosteussulkukankaita, erilaisia kalvokankaita ja ohutta silkkiä. Myös tiivispintainen softshell kannattaa ommella microtexillä. Microtex-neuloja on saatavana hyvin ohuina (jopa koko 60) sekä tavanomaisina paksuuksina. Myös 100% puuvillaa olevan trikoon (mm. Marimekon raitatrikoot) tyyppiongelmaan reikiintymiseen auttaa microtex-neulojen käyttö. Toisaalta koska microtex-neulojen kärki on ohut ja terävä, niitä myös pitää vaihtaa muita useammin. Viimeistään silloin, jos ommeljäljestä tulee epätasainen tai neulan lävistäessä kankaan alkaa kuulua napsahtava ääni, kannattaa vaihtaa neula. 

Farkkuneula

Farkkuneula (130/705H-J, J on todellakin farkkuneula, ei siis jersey!) eli jeans-neula on tarkoitettu paksujen kangaskerrosten lävistämiseen, joten sitä kannattaa käyttää silloin, kun yleisneulan kyky ei riitä. Farkkuneulan kärki on terävä tai keskiverron pyöristetty valmistajasta riippuen. Schmetz ilmoittaa farkkuneulojensa 130/705H-J olevan ”medium round point” eli keskikokoisella pallokärjellä ja Organ taas terävällä ohuella kärjellä. Kummankin valmistajan farkkuneulat ovat vahvistettuja, joten ne kestävät paksujenkin kangaskerrosten käsittelyssä mahdollisesti syntyvää vääntöä. 

Nahkaneula

Nahkaneulalla (130/705H-LL) ei kannata ommella muuta kuin nahkaa – eikä aina sitäkään. Nahkaneula eroaa merkittävästi muista neuloista kärjestään, joka nahkaneulassa on teroitettu leikkaavaksi. Kärki on kiilamainen ja viiltää ommellinjaan nähden viistossa olevan reiän mennessään nahan läpi. Kovin ohuisiin nahkoihin nahkaneula ei välttämättä ole paras valinta, koska tiheään tikatut reiät myös lisäävät riskiä, että nahka repeytyy ommellinjaa pitkin. 

Muut erikoisneulat

Useilla valmistajilla on myös muita erikoisneuloja, kuten esimerkiksi tilkkutöihin, tikkaukseen ja kirjailuun. Monessa työssä myös yleisneulalla pärjää hyvin, mutta valmistajat ovat halunneet kehittää tiettyihin töihin optimaaliset neulat.

Tilkkutyöneula 130/705H-Q tai -QU (Quilting) on tarkoitettu ompelukoneella tehtäviin tilkkutöihin ja siinä on yleisneulasta hieman eroava muotoilu, jonka ansiosta neulalla on helpompi yhdistää erilaisia materiaaleja ja mahdollisia vanukerroksia.

Kirjontaneulassa 130/705H-E (Embroidery) on yleisneulaan verrattuna selvästi suurempi neulansilmä ja ura, jolloin kirjontalangat kulkevat helposti ja vahingoittumatta. Neulassa mahtuu kulkemaan myös pörröisempi, villamaisempi lanka. Kärjeltään kirjontaneulat muistuttavat yleisneuloja. Kirjontaneuloihin kuuluu myös todella erikoisen näköinen jousineula 130 H SPR (spring needle, embroidery spring), jota käytetään kirjottaessa ilman paininjalkaa. Neulaan kiinnitetty pieni jousi toimii paininjalan tavoin.

Tikkausneulan koodi on poikkeuksellinen: 130 N (Top-stitch). Sitä käytetään koristetikkausten tekemiseen paksuilla langoilla tai kahdella langalla yhtä aikaa samassa neulansilmässä. Tikkausneulan neulansilmä on suuri, 2 mm korkea kaiken kokoisissa neuloissa. Saatavilla on myös neula, jossa on kaksi päällekäistä neulansilmää koristetikkauksia varten. 

Metallilangoilla ompeluun on kehitetty oma metallic-neulansa, jossa on 2 mm korkea neulansilmä ja jolla metallilangalla ompelu onnistuu lankaa vaurioittamatta. Neulaa myydään ainakin koodeilla 130/705H-MF (Organ) ja 130 MET (Schmetz).

Perinteisen reikäompeleen tekemiseen koneella on saatavilla hemstitch-neuloja (130/705 H WING), joissa on pienet siivekkeet (wing) työntämässä kankaan langat syrjään. Ompeleen lisäksi kankaaseen muodostuu myös reikärivi.

Quick threading -neula (705 HDK) on tarkoitettu helpottamaan neulan langoitusta, koska tässä neulassa on neulansilmässä pieni lovi, jonka kautta langan saa vedettyä neulaan. Ominaisuudesta on hyötyä erityisesti heikosti näkeville. 

Täsmällisesti vain neula-asiaa

Jaoin blogin kahtia, jotta tässä osoitteessa on jatkossa ainoastaan koneneuloja koskevia juttuja. Zero waste, ompelukoneiden tekniikkajutut ja muut syrjähypyt löytyvät jatkossa osoitteesta https://heinasuovassa.blogspot.fi/ eli Hyppyjä heinäsuovassa.

Siellä nyt myös tuikitarpeellinen ongelmanratkaisukaavio kaikkiin ompeluhommissa eteen tuleviin pulmiin. Tai no ainakin toivottavasti muutama hymy.

https://heinasuovassa.blogspot.fi/2018/01/meilla-on-vastaus-tahankin-huoleen.html

Murhetta hyppytikeistä - ja ratkaisuja

Yksi yleisimmistä neuloihin liittyvistä ongelmista on hyppytikkien - tai ehkä oikeammin hyppypistojen - syntyminen. Hyppytikillä tarkoitetaan sitä, kun ompelukoneen ylä- ja alalangat eivät lukitu toisiinsa tai saumurin/peitetikkikoneen neulalanka jää tarttumatta siepparilankoihin. 

Ompelukoneen ompeleessa hyppytikki näkyy yleensä kankaan oikealla puolella pitkänä löysänä pistona, kuten vasemmanpuoleisessa kuvassa. Oikeanpuoleisessa kuvassa on sama päälletikkaus muutaman apukeinon käyttämisen jälkeen. (Kiitos havainnollistavasta kuvasta ompelijalle! )





Jotta saumuri- ja peitetikkikoneen ommel muodostuu oikein, täytyy kaikkien lankojen kulkea sekä oikeassa järjestyksessä että oikeaan aikaan. Peitetikkikoneiden ja saumureiden hyppytikki näyttää usein siltä, että siepparilangat ovat tehneet jossain kohdassa lyhyemmän lenkin kuin yleensä.

Erityisesti hyppytikkejä syntyy ommeltaessa tiiviitä materiaaleja ja toisaalta ommeltaessa erittäin joustavia materiaaleja. Hyppytikkien syntymiseen voi olla useampia syitä, joten käyn läpi myös useita ratkaisukeinoja. Perusasiat tikinmuodostumisesta edellisessä blogitekstissä.

Puhun tekstissä hyppytikeistä lähinnä ompelukoneella ompelun näkökulmasta, mutta monet tilanteista koskevat myös saumuria ja peitetikkikonetta.


Tämä teksti on pitkä kuin nälkävuosi, mutta halusin koota kaikki syyt yhteen blogitekstiin, jotta lukija voi helpommin etsiä, mikä mahtaisi olla hyppytikkien syynä.

A) Vaurioitunut neula

Yllättävän usein hyppytikkiongelma on helposti korjattavissa vaihtamalla uusi neula. Vaikka neulassa ei paljain silmin näkyisikään mitään, sen kärki tai silmä on saattanut vaurioitua niin, että tikinmuodostus kärsii. Joskus tämän vaurion voi tuntea kynnellä kokeilemalla tai katsomalla neulan kärkeä valoa vasten. Kuluma voi myös olla mikroskooppisen pientä naarmutusta, johon kankaan kuidut vähitellen tarttuvat, mikä taas haittaa neulan toimintaa. Tässä (valitettavan surkealaatuisessa) kuvassa on suurennettuna neulan kärki, joka paljain silmin katsottuna näytti hyvältä.

Neulan vaurioitunut kärki suurennettuna.

Myös kuuloa kannattaa käyttää ommellessa: napsuva ääni neulan lävistäessä kangasta kertoo, että neula on vaurioitunut ja vaihdettava. Valmistajien suositus on vaihtaa uusi neula joka työtä varten tai kun neulalla on ommeltu 8 tuntia. Erityisesti microtex-neulat ovat herkkiä tylsymään ja lytistymään kärjestä. 

 Vaurioituneita neuloja.

Neula voi vaurioitua myös vääntymällä. Eri neuloilla ja eri valmistajien tuotteilla on eroa siinä, kuinka helposti ne vääntyvät tai katkeavat. Vähänkin vääntynyt neula tarkoittaa ongelmia tikinmuodostuksessa, pahimmassa tapauksessa se voi myös vaurioittaa konetta.

Lisäksi melko uusikin neula saattaa ”likaantua”, erityisesti mikäli sillä ommellaan tukikankaita tai liimaa sisältäviä rakenteita tai teippien yli. Tällainen tahmaantunut neula ei enää läpäisekään seuraavaa kangasta oikein ja syntyy hyppytikkejä.

Lyhyesti: Jos mietit, vaihda. 

B) Huonolaatuinen lanka

Erityisesti ompelukonelankoihin pätee sääntö, että halvalla ei saa hyvää. Yleisesti hinta ja laatu kulkevat käsi kädessä, joten kannattaa perehtyä siihen, milloin langan ominaisuuksilla on väliä. Edullisestikin voi saada aivan käyttökelpoisia lankoja sellaisiin tarkoituksiin, joissa langoilta ei vaadita kovin suuria. Hyvän langan ominaisuuksista voisi kirjoittaa kokonaan oman bloginsa, mutta lyhyesti tiivistettynä totean, että hyvä lanka on tiivis, sileä, nukaton ja tasalaatuinen sekä juoksee ongelmitta rullalta. Vertaamalla langanpätkiä valkeaa paperia tai valoa vasten huomaa, että halvemmat langat ovat ”karvaisia”, niistä sojottaa pitkiä ja lyhyitä kuituja ympäriinsä. Niiden kierre saattaa myös olla löyhä, jolloin lanka helpommin hajoaa kahtia.

Ylempi hyvin yleisesti käytettyä edullista lankaa, alempi kalliimpaa parempilaatuista. Suurennos.

Hyppytikit syntyvät, kun huonolaatuisella langalla ommellaan vaativia materiaaleja, erityisesti tiiviitä kankaita. Langan irtokuidut heikentävät sen juoksua neulansilmässä ja kankaan läpi. Lanka jää aavistuksen jumiin, eikä koneen sukkula saakaan ylälangan lenkkiä poimittua. Tästä syystä langan laadulla on merkitystä erityisesti ylälankana. Usein alalankana ja saumureiden sieppareissa kulkee heikkolaatuisempi tai löyhäkierteisempikin lanka.

Langan paksuudella on suuri merkitys neulan valintaa, ks. kohta vääränkokoinen neula. Myös erikoislangat, kuten metallikirjontalanka vaativat oman neulansa toimiakseen moitteettomasti.

C) Langoituksen ongelmat

1970-luvun Singerin langakiristin

Varsin usein hyppytikkien (ja varsinkin kankaan alapuolelle syntyvien syheröiden) syyksi paljastuva tekijä on myös virheellinen langoitus, täsmällisemmin vielä se, että ylälanka ei kuljekaan kiristimen välistä kunnolla. Se voi olla hypännyt pois paikoiltaan, pujotettu alunperin väärää reittiä tai kiristinlevyjen välissä on langan lisäksi jotain muutakin. Mitä nukkaisemman oloista lankaa käyttää, sitä enemmän siitä irtoaa kuituja, jotka ajan myötä helposti kerääntyvät sekalaisen pölyn kanssa paakuksi langankiristimen sisälle. Tämä ilmiö koskee  niin ompelukoneita kuin saumureita ja peitetikkikoneitakin. Koneita kannattaakin säännöllisesti puhdistaa. Vesivärisiveltimet tai muut sudit ja pinsetit ovat käteviä työkaluja tähän. Langankiristimien levyjen välejä jotkut puhdistavat villalangalla ”nuohoamalla”, mutta riski on, että villalanka voi jättää lisää nukkaa jonnekin näkymättömiin väleihin, joten ehkä varminta on käyttää sileämpää lankaa tai kangassuikaletta. Hammaslangallakin voi kuulemma kokeilla.

Puhdistus kannattaa ulottaa myös pistolevyn alle. Mikäli syöttäjät eivät pääse liikkumaan aivan täyttä rataansa vaivattomasti, tikki ei välttämättä muodostu oikein varsinkaan ompelukoneessa. (Ja samalla lisätään sitten vähän öljyä ohjekirjan mukaan, eikös?)

Saumurin ja peitetikkikoneen kohdalla riski virheelliseen langoitukseen on ompelukonetta suurempi. Jos tikki ei vaikuta hyvältä, kannattaa ottaa langat kokonaan pois ja langoittaa alusta asti uudelleen ohjeen kanssa. Omien koneiden langoitukset kannattaa opetella kunnolla, sillä säästää hurjasti aikaa ja hermoja jatkossa.

Joskus hyppytikkejä syntyy, koska ylälanka on liian kireällä eikä pääse muodostamaan riittäävä lenkkiä. Aivan holtittomasti langankireyksiä ei kannata säätää. Jos ompelukone ei tee kunnon tikkiä peruspuuvillalle kiristysten ollessa keskipaikkeilla, se kannattaa vielä huollon säädettäväksi. Materiaalin mukaan saattaa toki tarvita pieniä säätöjä, mutta "kaikki aina täysillä" -tyyppisen säädöt kertovat huollon tarpeesta. 

D) Vääräntyyppinen neula ja vaativat materiaalit

 

Katso myös erillinen juttu 
 ”Haxeista ja Elxeistä”. 

Hyppytikkien välttämisen monimutkaisin asia saattaa olla oikeanlaisen neulan valinta. Tässä asiassa ohjeet ompelukoneille ja saumureille/peitetikkikoneille eroavat toisistaan, koska tikin muodostumisperiaate on hieman erilainen. 

Neulavalikoimaa

Haastavia materiaaleja ovat erilaiset tiivisrakenteiset kankaat, joita neulan on vaikea lävistää. Erityisesti kalvopinnoitetut kankaat, kuten sadetakkikankaat ja kestovaipoissa käytettävä PUL, ovat lisäksi hankalia pinnoitteen liukumattomuuden takia. Ne kulkevat huonosti koneen syöttäjien ja paininjalan välissä, mikä hankaloittaa tikinmuodostusta entisestään. Usein ongelmakankaita ovat myös lycra, scuba ja softshell, jotka ovat tiiviitä ja lisäksi myös joustavat runsaasti (ks. kohta liian vähäinen paininjalan puristus).

Ehkä hieman yllättäen haastava materiaali on myös pehmeä fleece. Osa fleeceistä on tiiviitä (microfleece) ja osa taas niin paksun höttöisiä, että lanka ei tahdo kulkea niiden läpi oikea-aikaisesti ja riittävästi. Samaa ongelmaa saattaa kohdata paksujen tikkikankaiden (tai välivanujen) ompelija, varsinkin, jos ne yhdistetään tiiviiden kankaiden kanssa eikä paininjalka purista kerroksia riittävästi yhteen.

Ylinnä Schmetzin ja Organin kromipinnotteiset pallokärkiset ELx705-neulat,
alempana Organin Super Stretch HAx1SP ja Prymin sekä Organin yleisneulat

Lycran ompeluun suosittelen HAx1SP Super Stretch -neuloja tai "tavallisia" stretch-neuloja. Stretch (koodi myös SES) on pallokärkinen neula, joka on tarkoitettu tiiviimmille kankaille kuin jersey-neula (koodi myös SUK). HAx1SP on kokonaisuutena muotoiltu niin hyppytikkien välttämiseksi ja se on tarkoitettu erityisesti saumureille, mutta toimii myös ompelukoneissa. HAx1SP:n varren ura on leveämpi suhteessa neulan varteen kuin tavallisissa neuloissa, joten se helpottaa langan juoksua ja käärmeenpään muotoiseksi muotoiltu neulan pää lävistää hyvin.

Samoin softshellin ompeluun kannattaa kokeilla HAx1SP:tä. Toisaalta Softshellin kohdalla kyse voi olla myös ongelmasta, että neula ei vaan lävistä kangasta riittävän hyvin, jolloin kannattaa kokeilla microtex-neulaa. Sen kärki on hyvin terävä ja tehty nimenomaan tiiviiden kankaiden lävistämiseen. Usein microtexejä käytetään ohuiden tiiviiden kankaiden kanssa, mutta niitä on saatavana (tosin hankalammin) myös paksumpina kokoina, jolloin ne sopivat tukevammillekin kankaille.

Ompeluryhmässä tuli puhetta myös kromipinnoituksen (Chrome, CF, CR) eduista hyppytikkien välttelyssä. Monet HAx1SP ja ELx705 -neuloista on päällystetty kromikerroksella, mutta myös yleisneuloja ja muitakin neulatyyppejä on saatavilla kromattuina. Kromipinnoite noissakin neuloissa tuo lisäetuja mm. siksi, että kromikerros on vielä yksi lisää neulan pinnan mahdollisia epätasaisuuksia tasoittava käsittely. Näin langan kulku neulansilmässä on kitkattomampaa ja neula myös läpäisee kankaan helpommin.

Kromipinnoitettu neula myös kuumenee käytössä vähemmän. Kuumenemisella on merkitystä erityisesti silloin, jos ommellaan tahmeita kankaita tai liimapintaisia tukikankaita. Viileämpänä säilyvään neulaan tarttuu vähemmän liimaa ja muuta tahmeutta.  Kuumeneminen koskee lähinnä teollisuuskoneita ja pitkiä yhtäjaksoisia ompelurupeamia niillä. Toki neulan säilymisestä viileämpänä voi olla hyötyä myös uusilla nopeilla kotikoneilla ommeltaessa. Mitä nopeammin kone tikkaa, sitä lyhyemmän aikaa neula ehtii jäähtyä pistojen välillä.

E) Vääränkokoinen neula

Liian pieni neula voi synnyttää hyppytikkejä kahdella tavalla. Jos käytettävä lanka on liian paksua neulaan verrattuna, se ei juokse kunnolla, eikä riittävää lankalenkkiä pääse muodostumaan. Tavallisilla ompelu- ja saumurilangoilla tämä ei yleensä ole ongelma, ellei haluta käyttää todella ohutta neulaa. Sen sijaan tämä hyppytikkien syy kannattaa pitää mielessä silloin, kun käytetään esimerkiksi paksumpaa lankaa koristeelliseen saumojen tikkaamiseen. (Ks. myös kohta vääräntyyppinen neula.) Liian paksu neula ja ohut lanka ei myöskään ole toimiva yhdistelmä, ohut lanka uppoaa neulan uraan kokonaan, eikä lenkin muodostamiseen tarvittavaa kitkaa välttämättä synny langan ja kankaan väliin.

Neulan ja langan yhteensopivuutta voi testata irrallisella neulalla, joka pujotetaan lankaan. Pidä lanka tiukalla käsiesi välissä ja nosta toista päätä niin, että lanka on noin 45 asteen kulmassa. Heilauta niin, että neula vähän pyörähtää. Kun neula on pysähtynyt, sen tulisi valua lankaa pitkin alas hieman hidastellen. Jos neula ei valu lainkaan, tarvitaan isompi neula. Jos neula humahtaa kerralla langan alapäähän, tarvitaan pienempi.

Vaikka lanka ja neula olisivatkin keskenään sopivan kokoisia, kovin pieni neula ei tee kankaaseen riittävä reikää, jotta lanka mahtuisi juoksemaan sen rinnalla kankaan läpi. Erot ovat minimaalisia, mutta paksumpaa neulaa kannattaa kokeilla. Myös kankaan nousemiseen neulan mukana kannattaa kokeilla vaihtaa neula paksummaksi. Liian ison neulan ongelma taas on, että kankaaseen saattaa jäädä näkyviä reikiä tai paksu neula saattaa vahingoittaa kuituja muuten.

F) Paininjalan liian heikko puristus

Hyppytikkejä syntyy, mikäli kangas jostain syystä pääsee nousemaan mukana, kun kankaan lävistänyt neula alkaa nousta ylöspäin. Allaolevassa kuvassa tämä esitetään selkeästi:

(Kuva mm. SewUSA.com ja American & Afird Technical Bulletin)

Kangas voi nousta joko siksi, että paininjalka ei pidä sitä riittävän tiiviisti pistolevyä vasten tai että kangas neulan ympärillä joustaa niin paljon, että se venyy neulan mukana. Paininjalan ongelma on helpoimmin ratkaistavissa, mikäli paininjalan puristusta voi lisätä. Kovin joustavan kankaan ongelmia kannattaa yrittää ratkoa vaihtamalla neula erityyppiseen tai -kokoiseen, ks. kyseiset kohdat. 

Myös fleecen, vanukerrosten ja erilaisten paksujen huokoisten kangasten ompelussa paininjalan puristuksella on suuri merkitys. Paininjalan täytyy puristaa kerrokset riittävän tiiviiksi, jotta neula ja sen mukana lanka kulkevat tarpeeksi hyvin läpi.

G) Muut syyt

Joskus hyppytikkien syntymiseen vaikuttaa monta yhtäaikaista tekijää. Haastavia ommeltavia kohtia ovat erilaiset paksut saumojen ylitykset sekä reunat, joissa paininjalka ei luonnostaan kulje vaakasuorassa, vaan jommallekummalle puolelle jää väliä. Kangas pääsee hetken aikaa liikkumaan ylös-alas ja syntyy kohdassa F kuvailtu ongelma. Näitä tilanteita voi helpottaa käyttämällä paininjalan tukena oikean korkuista lisäkoroketta, jotta paininjalka on tasaisesti. Apuna voi käyttää erilaisia pahvi- tai muovisuikaleita, esim. elintarvikepakkauksista leikattuja tai jopa lasten Hama-helmiaskarteluja. Joidenkin koneiden mukana tulee tarkoitukseen oma apuvälineensä.

Jos työssä on paljon paksuja kohtia, kannattaa harkita farkkuneulan (jeans) käyttöä, se on tarkoitettu läpäisemään paksuja tiiviitä kangaskerroksia. Paksujen kohtien ompelua helpottaa myös saumojen litistäminen joko pihdeillä (kanttauksen saumakohta) tai vasaralla nuijimalla (pidemmät saumat, käytä välissä jotain tilkkua, ettei vasara vaurioita varsinaista kangasta). Usein niinkin peruskeino kuin silitys auttaa saumojen tikkaamisessa syntyviin hyppytikkeihin, kun kangaskerrokset pysyvät tiiviimmin yhdessä. Ks. myös kohdat vääränlainen neula ja vääränkokoinen neula.

Lankarullia

Kotikoneilla ompelija harvoin törmää liian joustavan langan aiheuttamiin hyppytikkeihin, mutta nekin ovat mahdollisia. Polyesterlanka joustaa 17-20% ennen katkeamistaan, joten on mahdollista, että kohdan F tyyppisesti lankalenkkiä ei muodostu, koska neulan alkaessa liikkua takaisin ylös venyneenä ollut lanka vain palautuu normaalimittaansa.

Mikäli mikään omista keinoista ei auta ja ongelma toistuu eri materiaaleja ommeltaessa tai eri langoilla ja neuloilla, kannattaa kone viedä huoltoon. Hyppytikkejä syntyy varmasti, mikäli koneen huollossa asetetut säädöt ovat päässeet käytössä tai kuljetuksessa hieman liikkumaan. Mikäli koneen sukkula ja neula eivät kohtaa toisiaan juuri täsmälleen oikealla hetkellä, tikkiä ei välttämättä muodostu lainkaan. Usein nämä säädöt ovat melko helposti korjattavissa ja koneella ompelee taas pitkään ilman murheita.

Perusasioita

Väliin pari linkkiä youtube-videoihin, joissa esitellään lukkotikin (= se tavallinen ompelukoneen ommel) muodostumista. Tämä esipuheena seuraavaan aiheeseen eli hyppytikkeihin ja niiden välttelyyn neuloilla.

Ja selostettuna, myös ylälangankiristin mukana:

Videon tekijänä Threads-lehti.

SewUSA.comissa ja lankavalmistaja American & Efird Technical Bulletin -pdf:ssä on hyvä kuva neulan toiminnasta. Alkuperäistä lähdettä ei valitettavasti mainita.

1. Neula alimmassa pisteessään. 2. Neula alkaa nousta ja lankalenkki muodostua 3. Neula on noussut hieman ja lankalenkki on muodostunut. Nyt ompelukoneen sukkulan kärki tarttuu silmukkaan ja kuljettaa sen puolakotelon ympäri tai saumurin sieppari kuljettaa siepparilangan neulalangan lenkin läpi.

http://www.sewusa.com/Sewing_Machine_Repair/Repair_Pictures/stitchformation.jpg

Saumurineulojen valintakaavio

Saumurineulojen valinta on tavallaan yksinkertaisempaa kuin ompelukoneiden. Pohdittavaa tulee vasta sitten, kun yleisneulat tai pallokärkiset perusneulat eivät toimikaan. Seuraavaksi työn alle tulee siis ongelmanratkaisutaulukko, samalla tulee kerrottua, milloin kannattaa valita HAx1SP ja milloin ELx705.

Tässä kuitenkin saumurineulojen valintaa varten vastaava kaavio kuin aiemmin julkaistu ompelukoneiden neulojen kaavio.

Linkki taulukkoon pdf:nä Google Drivessa: https://drive.google.com/open?id=1qrPG-OLcmqecLLHNo88Se2y-AlsA4s_h.
Sama linkki on löytyy pysyvästi myös blogin oikeasta yläkulmasta. Ja kuten ennenkin, taulukkoa saa käyttää, jakaa ja linkittää, mutta ethän poista nimitietojani tai myy taulukkoa.